Kun elämässä tapahtuu

Huh hei ja hellurei!

Taas on pari viikkoa vierähtänyt. Tosin musta tuntuu kuin tän ja edellisen postauksen välissä olisi useita kuukausia, sillä näiden parin viikon sisällä on tapahtunut pari isoa mullistusta! Mun sydän meinaa haljeta onnesta kun vain ajattelenkin viime viikkoja hihi. Nyt paljastan teillekin mitä onkaan tapahtunut!

Tällä viikolla on mun viimeinen työvuoro Stellassa. Fiilis on haikea, sillä vuosi on ollut opettavainen ja oon saanut tutustua ihan mahtaviin tyyppeihin. Kun työskentelee pienessä liikkeessä tulevat kanta-asiakkaat nopeasti tutuiksi. Esimiehestä ja työkavereista puhumattakaan - oon niin kiitollinen kaikesta tsempistä, opeista ja hauskoista hetkistä, joita heidän kanssaan sain kokea tän vuoden aikana! <3 Stellan työympäristöstä ei huumoria puutu ja jokainen työpäivä oli täynnä naurua :D 

Mutta mitä mä nyt sitten meinaan puuhailla? No kuukauden pidän kesälomaa, pyöritän kirppispöytää ja otan rennosti. Täysin tyhjän päälle en silti heittäydy, sillä toukokuussa mulla alkaa työt uudessa paikassa! Oon ihan super innoissani, sillä uusi työ yhdistää kaksi opiskelemaani alaa - matkailun ja myynnin. Nykypäivänä on haastavaa saada oman alan töitä, etenkin restonomeille, ja oon todella onnellinen, että sain paikan :) Aion silti hakea takaisin koulunpenkille, sillä koulutusohjelma toteutettaisiin verkko-opintoina ja pystyisin suorittamaan opinnot töiden ohella. Ennakkotehtäviä oonkin viimeisen kuukauden aikana väsännyt ja pää on ihan pyörällä :D 

Kaiken muun hässäkän ohella pitäisi myös alkaa suunnittelemaan...tit-ti-di-dii... häitä! <3 Kyllä, Antti romanttisena miehenä kosi Puolassa ja yllätti mut täysin. Herralla on ollut "hieman" auton kanssa ongelmia ja ajattelin että no menee tässä vielä vuosi, jos aikoo uuden autonkin ostaa :'D Eipä mennyt ja oon niin onnellinen tällä hetkellä, että oksat pois. Toivottavasti en muutu tyystin bridezillaksi haha.

Tällaista onnen vuodatusta tällä kertaa! Mulla on asiat erittäin hyvin ja tuntuu kuin elämässä alkaisi täysin uusi aikakausi. Nyt alan valmistautumaan työpäivään kuullaan taas <3

*Kuva minusta: Työkaveri Anne
Sormuskuva: Antti <3

Jaksamisesta

Työelämän, opiskelemisen ja vapaa-ajan välisen tasapainon löytäminen on joskus haastavaa. Itselläni on kokemusta tasapainoilusta noin neljän vuoden ajalta - ensin opinnot ammattikorkeakoulussa ja sitten oppisopimuksella. Ammattikorkeakoulun aikana ainoastaan syyslukukausi 2013 ja kevät 2014 olivat aikoja, jolloin työt eivät olleet mukana aikatauluttamassa elämääni. Vietettyäni syyslukukauden opiskelijavaihdossa Norjassa totesin, että haluan Suomessakin pyhittää edes yhden lukukauden vain opinnoille ja vapaa-ajalle. Ja onhan se myönnettävä - kevät 2014 oli opintojeni kulta-aika energian puolesta :'D

Oppisopimuksella opiskeleminen oli (tuntuupa hassulta puhua aiheesta imperfektissä...) huomattavasti helpompaa. Kun 80% oppimisesta tapahtui työpaikalla, en ajautunut samanlaiseen oravanpyörään kuin täysipäiväisenä opiskelijana. Muistan edelleen miten restonomi-opintojeni aikana  usein juoksin koulusta suoraan töihin ja töistä kotiin nukkumaan. Ja aamulla sama uudestaan. Oppisopimus tarjosi mahdollisuuden elämän helpompaan aikatauluttamiseen - työnantaja järjesti koulupäivät vapaiksi ja itselläni oli koulua ainoastaan kerran kaksi kuukaudessa. Toki vapaa-ajalla täytyi tehdä koulutehtäviä, mutta ehkä oman opiskelutaustani takia en kokenut kyseistä (yleensä) kovin raskaana. Jäihän mulle silti vapaa-aikaa, kun joka päivä ei tarvinnut ravata koulun ja työpaikan väliä. Tietty välillä tuli lieviä hermoromahduksia, mutta nehän nyt kuuluvat jokaisen naisen hormonikiertoon :'D

Kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia, työssä on kiireistä ja koulutehtävät puskevat päälle niin totta kai jaksaminen on koetuksella. Silloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja ottaa päiväunet touhuamisen sijasta :'D Olen huomannut, että omalla kohdallani tällaisina hetkinä oman ajan, liikunnan ja läheisten merkitys korostuvat. Kun kyseiset kolme kohtaa toteutuvat on fiilis huomattavasti rennompi, nukun paremmin ja asiat saavat oikean tärkeysjärjestyksen. Kärsin lukioaikoina uniongelmista ja edelleen stressaantuneena unen saanti tuottaa mulle ongelmia. Jännästi sitä on oppinut itselleen armollisemmaksi ja hyväksynyt faktan, että joskus ei vaan uni tule. Äitini totesi mulle aikoinaan stressatessani nukkumisesta, että "Ihminen nukahtaa, kunhan on tarpeeksi väsynyt". Kyseisen lauseen olen pitänyt mielessäni siitä asti, koska ainakin omalla kohdallani asia on täysi tosi.

Tää postaus oli nyt tällaista höpinää, kun mulla ei rehellisesti sanottuna ole tällä hetkellä kuvia jaettavaksi :D Jos ensi kerralla sitten! Nyt lähden lounaalle kaverin kanssa ja hei - enää muutama päivä ja Gdansk kutsuu! Oon niin innoissani pieni irtiotto on aina hyvästä :) Kuulemisiin!